Tasapainon geometria – Simone Weilin käsitys
eettisen ihmisen todellistumisesta
”Ajattelun vaikeatkin prosessit ovat näkyvissä, eikä
filosofista kapulakieltä esiinny. Ei ihme, että Weilistä ovat olleet
kiinnostuneita pääasiassa muut kuin ammattifilosofit.”
Erik Ahonen, Aamulehti 14.3.1993.
Minän rakentuminen
ihmistieteissä
”Meadin minäkonseptiota tekijä käykin läpi ilmeisen
asiantuntevasti, moniulotteisesti ja olennaiseen keskittyen. Teksti pursuaa
(varsinkin filosofiaan liittyvää) lukeneisuutta ja sananselitystä. Paitsi että
lukija voi nautiskella lauseiden muotoilusta, teksti on
sosiaalipsykologisestikin kiintoisaa mm. osoittaessaan, mikä on jonkin
käsitteen tehtävä jossakin teoriassa eli kuinka käsite tulee
tuotetuksi.”
Antti Eskola ja Klaus Weckroth
tarkastuslausunnossaan.
Rakkauden välittäjä – Kulttuurikritiikki ja
eettisen ihmisen ideaali Simone Weilin
ajattelussa
”Hankamäen teksti on monessa kohdin myös erittäin
nautittavaa ja hänen käyttämänsä ilmaisut ja kielikuvat ovat osuvia ja
osoittavat kielellistä luovuutta.”
Jaana Hallamaa, väitöskirjan
arvostelulausunto.
”Parhaimmillaan Hankamäellä on taito käsitellä aihettaan
yhtä aikaa kriittisesti kuunnellen ja lempeydellä – tämä tulee esiin
erityisesti Weilin ajattelun mystisinä pidettyjen aspektien erittelyn
yhteydessä. Tässä mielessä tutkielmaa on ilo lukea ja sillä on annettavaa
suomalaiselle Weil-yleisölle.
Hankamäki osoittaa perehtyneensä vaikeasti lähestyttävään
Weilin filosofiaan ja sen taustoihin laajasti ja tarkoin ja onnistuu
kokonaishahmotuksen rakentamisessa. On huomattava, että Weil on erityisen
vaativa tutkittava siinä, että hänen monisäikeisten ja epäsystemaattisten
ajatustensa kokoon punominen vaatii niin metafyysisten, yhteiskuntakriittisten,
moraalifilosofisten, eksistentiaalisten, esteettisten kuin
uskonnonfilosofistenkin kysymysten hallintaa. Ansioihin kuuluu myös sujuvuus,
jolla Hankamäki liikuttelee tutkielmassa Weilin filosofiaa sivuavia
ajatussuuntia kuten eksistentialismia ja marxismia, ja paikantaa Weilin
ominaisluonnetta suhteessa filosofianhistoriaan. Työ todistaa näin laajan
tietopohjan luovasta hallinnasta.”
Heidi Liehu, tarkastuslausunto.
”Hankamäki osoittaa hallitsevansa Weiliä koskevan
kommentaarikirjallisuuden suvereenisti. Tämä on mittava ansio. Hankamäki
osoittaa vakuuttavasti oppineisuutensa Weil-kirjallisuuden taitajana ja
tuntijana.”
Esa Saarinen, tarkastuslausunto.
Dialoginen filosofia – Teoria, metodi ja
politiikka
”Kirjan teoreettinen osa on Buberin ja Levinasin filosofiaa
tuntevallekin erinomaisen antoisa. Kummankin filosofia on kuvattu asiantuntevan
syvällisesti, mutta samalla konstailematta ja harvinaisen
selkeästi.”
Maija Lehtovaara, Aikuiskasvatus 4/2003,
s. 321.
”Kirjan teoreettinen voima ja käytännöllinen haastava
kirjoittamistapa tekee siitä erityisen arvokkaan. Hankamäki ei luultavasti ole
pyrkinyt kirjoittamaan ’ikuista’ viisautta ja on siten onnistunut kirjoittamaan
ajankohtaisen ja oletettavasti ajattomasti radikaalin kirjan, jonka anti
ihmistieteiden tutkijoille ja toimijoille on luullakseni kestävää tekoa.”
Juha Varto, Niin & Näin 2/2003, s.
111.
”Kokonaisuutena kirja on teoreettisesti vahva ja
käytännöllisesti haastava esitys. Hankamäen kirjoituksen hienovireisyys tekee
sujuvasti rönsyilevästä tutkimuksesta miellyttävää luettavaa.”
Pietari Almusa, Kulttuurivihkot 5/2003,
s. 72.
Työttömän kuolema – Johdatus uuteen
työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan
”Työttömän kuolema on filosofiseksi opukseksi selkeästi,
sujuvasti ja provosoivastikin kirjoitettu, ja sitä voi suositella niin
työntekijöille kuin työnantajillekin.”
Pekka Wahlstedt, Helsingin Sanomat
5.6.2005. Koko arvio luettavissa tästä.
”Hankamäkeä on joskus tituleerattu filosofian kauhukakaraksi
muiden aihevalintojensa – esimerkiksi seksuaalisuuden ja anarkismin – takia.
Liituraitaan pukeutuva särmikkään oloinen filosofi kuitenkin epäilee olevansa
moiseen titteliin liian vanha...
Ja, filosofin omenapiirakka unohtuu taas hetkeksi, se
hänestä vasta väärin onkin, että ihmisiä huijataan uskomaan, että heidän pitäisi
vain osata myydä itsensä paremmin.”
Eeva Eronen, Helsingin Sanomat 28.8.2005.
Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa – Vähä
katekismus filosofiselle anarkistille
”Kirjassa kuljetaan pilke silmäkulmassa läpi anarkismin
historian sekä tieteen, taiteen, oikeistolibertaristisen ja kommunistisen
anarkismin. Pakanafilosofeilta etsitään anarkismin ituja ja ajatteluapua
haetaan Hannah Arendtin ja Isaiah Berlinin kaltaisilta
liberaalifilosofeilta. Kirjan herkullisinta antia onkin laaja oppineisuus
aktivistien vähemmän tuntemilla alueilla.”
Janne Rantala, Voima 8/2005, s. 31. Koko arvio luettavissa tästä.
Kuka halusi murhata filosofin? Romaani filosofian
hulluista päivistä ja myös rikoksesta.
”Hankamäki kirjoittaa huomattavasti sujuvammin ja paremmin
kuin Hemánus, paitsi kirjoittaessaan seksistä; Kalle tai Jallu voisi olla sopivampi ympäristö tekstin näille
osioille. […]
Jukka Hankamäki luonnehtii teostaan mielipideromaaniksi.
Itse kutsun sitä humoristiseksi (h)irvikuvaksi näistä ajoista tässä
yhteiskunnassa. Tavallaan Hankamäen esikoisessa on kulttikirjan aineksia, mutta
lähinnä miespuolisille yliopistoälyköille.”
Johanna Matero, Ruumiin Kulttuuri 4/2000, s.
63–64.
