Filosofian lähtökohtana pidetään kysymystä, mitä
olevaisesta voidaan tietää. Tätä ajattelun aluetta on kutsuttu Aristoteleen
ajoista asti metafysiikaksi, ja sen nykyaikaisia
tarkastelutapoja sanotaan tieto-opiksi.
Tietoteorian alueella edustan näkemystä, että jako
kokemukseen ja tietoon on ideologinen. Tiede, joka pyrkii tietoon
vain käsitteellisin keinoin, on pohjimmiltaan kartesiolaisen
ja kristillisen ideologian leimaamaa. Itse luenkin ’merkityksen’ alaan myös ei-käsitteelliset ja esikäsitteelliset
merkitykset, jotka syntyvät kokemuksellisesti. Ollakseen merkityksellistä
tiedon ei tarvitse olla pelkästään käsitteellistä.
Ihmisen on oltava maailmassa ennen kuin
hän voi pyrkiä käsitteelliseen tietoon siitä. Eksistenssimme eli olemassaolomme muodostaa lähtökohdan tiedon tavoittelulle ja tieteelle,
haluammepa tai emme. Ihmisen olemistapojen tarkastelun tulisi siis edeltää
tiedonhankinnan kysymyksiä. Olen hahmotellut ihmisen eksistenssifilosofista
lähestymisotetta teoksissani Minän rakentuminen
ihmistieteissä (1994) ja Minä (1995) sekä
useissa myöhemmissä kirjoissani.
Vaikka merkitysten oppimisen ja symbolifunktion
toteutumisyhteys onkin väistämättä kokemuksellinen, merkitysten syntymistä
ja ihmisen kielellistä kykyä ei voida selittää naturalistiselta eikä materialistiselta
pohjalta, sillä kielen ja merkitysten alkuperä jää joka
tapauksessa naturalistisen kuvailun ja selittämisen ulottumattomiin.
Merkitykset sinänsä ovat transsendentteja, kuten Platonin ideat.
Kun ihmisten kokemukset ovat yhtäpitäviä, aivan niin kuin samaa sukupuolta olevien ihmisten
yhteisessä kokemusmaailmassa, merkityksetkin voidaan oppia yhtäpitäviksi. Tämän vuoksi homoseksuaalisessa ja homososiaalisessa kanssakäymisessä päästään lähimmäksi
keskinäistä ymmärtämistä ja ideoiden oivaltamista sekä todellista
filosofiaa.
Kartesiolais-kristillinen dualismi, joka erottaa
kokemusmaailman ja transsendentit ideat toisistaan, on heteroseksuaalisen
tiedekäsityksen ja ideologian ilmaus tieteessä. Sille läheiset tutkimusotteet,
esimerkiksi analyyttinen systeemifilosofia ja kognitiotiede, toistavat
kartesiolaista ongelmaa operoidessaan aistikokemuksen ja ajattelun
erolla.
Suuri osa naturalistisesta ja analyyttisesta filosofiaperinteestä onkin
peiteltyä heteroideologiaa. Vastustaessaan esimerkiksi
platonista idealismia ne edustavat myös piilotajuista homovastaisuuden muotoa
sekä torjuntaa, joka tähtää filosofien omien homoseksuaalisten yllykkeiden
peittelyyn.
Sen sijaan ajattelu, jossa samaa sukupuolta olevien ihmisten
yhteinen kokemusmaailma tunnustetaan filosofian, tieteen ja taiteen
tärkeimmäksi toteutumisyhteydeksi, myöntää homoseksuaalisuuden ja filosofian yhteyden. Tämä ohjaa samaa sukupuolta olevia ihmisiä tavoittelemaan filosofisia merkityksiä omista kokemuksellisesti yhteisistä lähtökohdistaan.
